Siskon poika viettää ensimmäistä synttäriään ensi viikolla, mutta juhlia vietettiin jo tänään isänpäivän ohella. Yksivuotiaalta on aina kovin vaikea kysellä aihetta kakkuun ja tällä kertaa sain äidiltä vinkkiä että sähköjohdot ja etenkin katkaisijalla varustettu jatkojohto kiinnostaa tätä pikkumiestä suuresti. Lisäksi lempparikirja on nappikirja, jossa on narujen päässä suuria erivärisiä nappeja joita saa sovitella kirjassa oleviin aukkoihin. Näillä eväillä lähdettiin liikkeelle. Ja pitäähän yksivuotiaan kakussa jotain söpöäkin olla, joten myös babytikrun otin mukaan. Emilillä kun on kotona kissa nimeltä Tikru ja myöhemmin sain kuulla että Tikru löytyy myös unikaverien joukosta.

Kakku on neljän munan sienikakku, jonka täytteenä on caipirinhamousse sekä lemoncurdia. Kostutukset tein jälleen vaniljamaitojuomalla. Päällinen on sokerimassan, kaulintamassan ja vaahtokarkin makuisen massan (jonka yllärinä löysin Prisman hyllystä) sekoitusta. Koristeet ovat sekä kaulintamassaa että sokerimassaa. Pistorasian maadoituksiin käytin lisäksi värjättyä riisinuudelia ja töpseliin laitoin harmaaksi värjätyt cocktailtikun palaset spagetin puutteessa.

Kakun reunoja kiertää värikkäät napit, jotka sai muuten näppärästi tehtyä lääkelasilla. Painoin ympyrän irti kaulitusta sokerimassasta/kaulintamassasta lääkelasin suulla ja pohjalla painoin kuvion nappiin. Sitten vain reijät marsipaanityökalulla ja nappi oli valmis. Sähköjohdon puristin marsipaanipuristimella.

Kakun täyttövaiheessa lapset olivat kotona ja äärettömän innokas esikoinen tahtoi kovasti auttaa. Yhdessä leipominen vaan kuulosti kovasti tältä:" Ei, älä paino hillopurkin kantta kakkupohjan läpi. Ei, älä kaada limemehua ilman liivatteita täytteeseen. Ei, älä kostuta kakkua suoraan maitopurkista kaatamalla. Ei, älä syö sitä. Ei, älä tökkää sitä...." Huoh. Jälkikäteen kyllä taas jo naurattaa, vaikka sillä hetkellä ei niinkään. Koristeluvaiheessa lapsoset lähtivät isän kanssa Fammulaan ja miten ihanaa olikaan tehdä kakkua kaikessa rauhassa ilman apureita, syöttöhetkiä tai keskeytyksiä. En kyllä käsitä miten useassa seuraamassani blogissa monen lapsen äidit ehtivät kakkuilla. Itaisin ja öisin olisi tietysti rauhallista, mutta yötöihin ei vaan oma puhti riitä. No, kaipa se tästä. Näitä on vaan niin ihanaa tehdä kunhan vaan sitä aikaa löytyisi.

Mutta joka tapauksessa suuren suuresti onnea tähtisilmäiselle Emilille!